Matkan alku

Miten vauvan hankintaan tulisi valmistautua? Tarvitseeko elämäntapoja muuttaa jo ennen raskautta? Mistä sitä ylipäätänsä tietää onko valmis vanhemmaksi? Nämä ovat teemoja, joita varmasti useiden vauvaa toivovien päässä pyörii. Ne samat kysymykset mietityttävät myös meitä ja niihin koitetaan etsiä vastausta tässä blogissa.

Tervetuloa seuraamaan 23-vuotiaan avioparin matkaa miehestä ja vaimosta isäksi ja äidiksi. Avioiduimme vuonna 2014 seitsemän vuoden seurustelun jälkeen ja nyt vuotta myöhemmin olemme valmiita suuntaamaan katseemme uuteen ja jännittävään elämänmuutokseen - esikoisen hankintaan.

Tätä blogia tulee kirjoittamaan pääsääntöisesti vain minä, jo vuosia vauvakuumeillut, nuori nainen pääkaupunkiseudulta. Valmistuin juuri ja kävi niin onnellisesti, että sainkin heti oman alani töitä ja jopa vakituisen työsuhteen. Työni onkin minulle kovin tärkeää ja yksi syy siitä, miksi vauvalle annetaan lupa tulla vasta kuuden kuukauden päästä.

Mieheni valmistuu kandiksi keväällä, joten opiskeluja hänellä on edessä reilut kaksi vuotta. Nämä kesken olevat opiskelut ovat toinen syy siihen, miksi meillä ei vielä yritetä. Mies nimittäin joutuu kulkemaan pitkiä matkoja kotimme ja yliopistonsa välillä. Hän on kuitenkin myös oman alansa töissä ja pitääkin mahdollisen vauvan synnyttyä varmaankin taukoa opiskelusta, ainakin puolet äitiysloma-ajastani, jotta meidän taloudellinen tilanne ei olisi ihan niin huonossa jamassa.

Tällä hetkellä meitä mietityttää kovasti asunnon osto. Olemme siis ostamassa ensimmäistä asuntoamme, mutta mistään ei tunnu löytyvän sopivaa, ja ne ainoat kaksi asuntoa, jotka olisimme kelpuuttaneet hävisimme tarjouskaupoissa. Mutta häntä pystyssä kuitenkin etsimme meille sopivaa kotia, jonne vauvan olisi hyvä ja turvallista syntyä.

Ja sitten siihen kaikkein tärkeimpään aiheeseen, jota myös tämä blogi tulee pääasiassa käsittelemään -vauvaan. Täällä ollaan tosiaan podettu suhteellisen yksipuoleista vauvakuumetta teini-iästä saakka. Nyt kun elämäntilanne alkaa näyttämään sellaiselta, ettei suurempia esteitä esikoisen yrittämiselle ole, on mieskin vihdoin lämmennyt ajatukselle omasta pienestä nyytistä.

Alle kahden viikon päätä lopetan e-pillereiden syömisen ja tarkoituksena on alkaa seuralla omaa kiertoa ja kropan käyttäytymistä. Sen lisäksi tavoitteena olisi valmistella oma kroppa mahdollisimman hyvään vauvantekokuntoon ( :D ) ennen kesäkuun ensimmäistä päivää, jolloin saa viimeisetkin ehkäisyn rippeet jäädä.

Kesäkuuhun on pitkä aika, mutta tehtävää ja mietittävää on kuitenkin vaikka paljon. Toivottavasti jäät seuraamaan meidän matkaa! Onko siellä  ruudun takana kenties joku muukin, jolle vauvan yritys on pian ajankohtaista? Kuulen mielelläni omista kokemuksistanne  matkalla perheeksi!